I <3 my little pony

Aurinkoisena, mutta tuulen viilentämänä iltana metsässä ratsastaessani mietin, miten onnellinen olen juuri tämän pienen punaisen hevosyksilön kanssa elämisestä. Pitelin ohjasperien solkea löysästi sormieni välissä ja katselin männynlatvojen välistä pilkottavaa taivasta, kuuntelin lintujen laulua, edessä ponin pitkä kaula ja tuulen pyörittelemän harjapörrön välistä pilkottavat pitkät korvat, jotka hyväntuulisesti mutta valppaina tarkkailivat ympäristöä.

Vaikka Säpsy ei ole varsinaisesti kaunis tai laadukas, se on yritteliäs, hyvä ja miellyttävä ratsu, enimmäkseen terve, myönteisesti ihmisiin suhtautuva hevonen, jonka kanssa valmentautuminen ei ole pakkopullaa tai tuskallista tuottamatonta puurtamista, vaan jonka selässä voi kokea oppivansa asioita valmentajan ohjauksessa. Toisaalta se herkkyytensä ja avoimuutensa kautta opettaa itsekin minulle paljon - ehkä eniten omien tunteitteni ja kehoni hallintaa, sekä luottavaista vuorovaikutusta: kuuntelemista ja kertomista.

Vaikka ponilla on ongelmansa, vahva eroahdistus ja eläinlääkärikammo päällimmäisinä, sen kanssa toimiminen on enimmäkseen sujuvaa ja mukavaa harrastamista. Jos kohta se elääkin tunnetilansa voimakkaasti, välillä ylikierroksille hermostuneena jääden, koen kuitenkin, että avoimen ja kommunikoivan eläimen kanssa harrastaminen on iloisempaa ja antavampaa kuin tasaisen, ehkä hieman sulkeutuneen puurtajan. Näiden vajaan yhdeksän vuoden aikana olen sitäpaitsi jo oppinut, miten vaikeissa tilanteissa toimitaan, ja samalla näitä tilanteita tulee yhä vähemmän ja vähemmän. Ehkä myös nopeasti reagoivasta, helposti hermostuvasta hevosesta on iän myötä kuoriutunut rauhallinen, uusiin asioihin maltillisesti ja uteliaastikin suhtautuva aikuinen tamma - jonka kanssa päivät ovat kiinnostavan vaihtelevia, eivät koskaan ennalta-arvattavia tai tylsiä.

En osaa edes kaivata muunlaista hevosta kuin tällaista tuttua, läpikotaisin ymmärrettävää kaveria, jonka kyydissä voi matkustella omissa ajatuksissaan keväisen metsän läpi, joka palkitsee luottamuksen yllättämällä positiivisesti, jonka selkään voi laittaa kenet tahansa aloittelijan tai lapsen ja joka tuulen puhaltaessa viskoo päätään ja jännittävissä kohdin puhisee ja hiipii, mutta kulkee kanssani kyselemättä. Jonka kanssa voi harrastaa tavoitteellisesti juuri sillä tasolla kuin omat tavoitteeni ovat. Omalla ilmeikkäällä [söpöllä] persoonallaan, ja ystävälliseen kohteluun myönteisesti käytöksellään vastaavana, kommunikoivana luonteena se myös tekee suvaitsevaisuustyötä maailmassa, jossa sekarotuinen hevonen on niin usein ongelmajätettä, kiertolainen, tai rakennehirviöksi nimetty kauhistelun kohde.