Hiljaista eloa

Säpsy loppukesästä laitumella.


Kesä maalla kului kuin siivillä. Säpsyn onnellisuus näkyi sen leppoisassa olossa ja tyynessä mielessä. Tammalaumassa harmonia säilyi ja loppukesällä hiukan pienemmäksi kutistunut lauma oli tiivis kaveriporukka, jonka sisällä oli ystäväpareja ja jonka arvoasemat nousivat merkittäviksi lähinnä ruuanjakohetkinä.

Lokakuun lopulla vapaa laidunelämä vihdoin loppui: tammat noukittiin laidunpellolta tarhoihin kaveripareittain. Säpsystä muutoksen huomasi, se oli hetken aikaa virittyneempi, mutta uusiin rutiineihin tottumisen myötä elämä palautui taas tasaiseen rytmiinsä.

Ikävää jännitystäkin alkusyksyyn mahtui, Säpsy sai ähkyn ilmeisesti laitumelle tarjotusta niitetystä heinästä - lauman järjestyksessä toisena se sai syödäkseen niin paljon kun haluaa (mikä näkyy myös sen mahanympäryksestä...). Onneksi ähkystä selvittiin eläinlääkärin avulla: kipulääkettä, b-vitamiiniruiske, taluttelua ja pieni paasto, ja seuraavana aamuna poni oli jo kunnossa. Ja raivoissaan ruuattapitämisestä...

Pihatto on valmis ihan näinä hetkinä ja Säpsyä odottaa jälleen uusi ravisuttava muutos: muutto pihattoympäristöön. Saa totutella siellä ihan rauhassa, en aio aluksi edes ottaa sitä pois pihatosta liikutettavaksi tai hoideltavaksi, jotta laumajärjestykset ja uuteen ympäristöön tottuminen onnistuvat parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaikka hevosen omistamisessa on huolta ja murhetta, sääkään ei aina suosi ulkoilmaratsastelua (ja jos on lämmintä ja kuivaa, on ainakin itikoita, nimim. polttiaisiin allergian tämän kesän aikana kehittänyt ihminen) ja toisinaan ratsastaminen on kaikkea muuta kuin kaunista ja keveää, joskus sentään elämästä hevosen kanssa nauttii niin suuresti, että hetkissä on puhdasta onnea. Olkoon Säpsy "hieman" paksu ja ajoittain hieman kankea ratsu, olkoonkin, että itsekin olen selkävaivainen ja kankea ratsastaja, joskus onnistumme esittämään hienoa yhteispeliä kentällä - ja laukkaamaan hiukset ja harja hulmuten ja vauhdista nauttien metsässä laskevan auringon värjätessä taivaan vaaleanpunaiseksi männynrunkojen taustalle. Sellaisiin hetkiin haluan ratsastamisen ja punaisen ponin muistiini tallentaa. Toisen kissani sairastumisen ja lopettamisen takia, ja toisen kissani vanhemisen ja vanhuuden myötä tulleiden vaivojen myötä olen alkanut entistä enemmän ajatella myös luopumista ja aikaa ilman Säpsyä - mikä vääjäämättä joskus on edessä.