Piilomaan pikkuaasi ja muita tammajuttuja

Ai niin, kevät ja kiimat... talvella ehtiikin unohtaa, millaista on tammanomistajan kesäarki. Kun ruunatkin sekoavat punaisen ponin keimaillessa ja katsellessa niitä intensiivisesti. Säpsy suorastaan unohtuu tuijottamaan jokaista vähänkään lähellä olevaa poikahevosta. Sille hirnutaan ja höristään ja jokaisen miehekkään äänen kuullessaan neiti kyykistyy pissalle. Ratsastaessa sen pää kääntyilee jatkuvasti muita hevosia etsien, korvat pyörivät ympyrää ja keskittymiskyky on nollassa. Jos taas yrittää ratsastaa illalla, kun muut hevoset ovat jo sisällä, alku on yhtä hirnumista, aasimaisia turhautuneita kiljaisuja, tukahdutettuja vinkaisuja jotka päätyvät harmistuneeseen tuhahdukseen, kaikuvalla äänellä suoritettuja kurkkusuorana-kutsuhuutoja, ja lapsenomaisia kiukutteluja iu-iu-iu en halua tätä.

Vappu-tamman varsan Oskarin Säpsy haluaisi omia itselleen, tai mieluummin vielä tehdä omia lapsia, vaikka kuinka monta. Onneksi Oskarin tulo naapuritarhaan hiukan helpotti, ei tarvitse huudella sen perään, kun lapsi on siinä silmien alla.

Onneksi pikkuaasipäiviä ei ole kovin montaa kerrallaan. Toisaalta taas, ne jatkuvat läpi kesän. Itkeäkö vai nauraa, kysyy tammanomistaja.